Suu kiinni ja sivellin käteen!

  Tartut kynään ja hetken päästä paperilta tuijottaa takaisin seitsenpäinen sarvekas rusakko joka pakeni mielikuvituksesi syövereistä kätesi kautta maailmaan.
Sellaista se on.. Taide, siis.
   Ehkä päätän maalata kauniin kukkakedon, ehkä maailmanlopun. Ehkä maalaan maailmanlopun kukkakedolla. 

..Ja niin rikkoutui harmonia.

Kuka olen, mitä teen?

  Ensimmäiset piirrokseni taiteilin olohuoneen valkoiseen tapettiin vahaväreillä. Ne olivat hyvin imartelevia ihmisen anatomiasta kiinnostuneen nelivuotiaan lapsen teoksia. (Köh, köh) Eihän siitä koskaan kiitosta tullut mutta harjoittelu lähti pienestä pitäen. Ala-asteella vihkoja koristivat haulikot ja lentävät siat, eivätkä nekään olleet kovin reippaasti opettajien suosiossa.
  Opin silloin että taide on tehty mielipiteitä herättämään, mutta opiskelemaan lähdettyäni jouduin opettelemaan asiallisemman ilmaisun. Opiskelen graafiseksi suunnittelijaksi joten asiakkaan toiveet menevät oman tahdon edelle. Jos asiakas pyytää piirrosta ruususta niin ruusun hän myös saa vaikka käsi tahtoo vääntää kranaatin kukanvarren jatkoksi. 

Mutta taide on loppupeleissä pelkkää roskaa ja sitä suollankin oikein olan takaa.

Tänne siis lätkin kaiken (en ehkä kuitenkaan kaikkea) sen epämääräisen sotkun ja kaaoksen mitä nämä pienet taiteilijan kätöseni koskaan saavatkaan aikaan.

Rakkautta ja rauhaa kaikille tai jotain sinne suuntaan~