Blogipäivitystä

Kävin tässä joku perjantai kuvaamassa sairaalan tiloissa taas vaihteeksi.
Oli ihan mielenkiintoista päästä uvaamaan pikkulapsia ja pääsin kurkkailemaan henkilökunnan omiin tiloihin, joka oli myös ihan jännää. Tilannekuvissa piti tosiaan olla tarkkana jotta sai taltioitua juuri oikeat hetket. Lasten kuvaamisessa etenkin ilmeet oli vähän kinkkisiä saada näyttämään siltä ettei lääkäritäti vaikuttaisi hirviöltä joka on tekemässä jotain kamalaa tuolle lapsiparalle. Myös kasvojen kuvaamista piti joissain tilanteissa välttää kokonaan, eräässä tilanteessa jouduin kurottelemaan ihan kunnolla ja vääntämään itseni niin epämukaviin asentoihin saadakseni sopivan kuvakulman. Jouduin myös konttaamaan lattialla lelukasojen ääressä, mutta kaipa se on valokuvaajalle ihan ominaista. 

Toinen TOP-päivitys

Meinaapa päästä unohtumaan tämä blogien päivittely työskentelyn ohessa. 

Ehkä ei nyt ihan viikottain ole tullut päivitettyä..

  Esitteiden kuvituksia olen enimmäkseen työstänyt viimeaikoina ja viime viikon tiistaina kävin ottamassa valokuvia nettisivuille ja lehteen(?) Paikan päällä tuli olla kahdeksan aikaan joten päätin reippaana varastaa opettajalta kameran ennen koulupäivän alkua jotta kerkeäisin, mutta muistin että koulussahan ei ole ristin sielua siihen aikaan aamusta.. Joten siis juoksin muutamaan otteeseen koko koulun läpi metsästäen jotakuta jolla olisi avain valokuvausluokkaan.
Kyllähän sieltä yläkerrasta sitten siivoojatäti löytyi joka hieman hämmästyneenä kävi sen oven avaamassa.

Oli ihan mielenkiintoista palloilla lääkärin vastaanotoilla kameran kanssa ja vaivihkaa napsia kuvia siihen suostuneista asiakkaista..

(voin kuvitella kuinka epämiellyttävä tilanne voi olla jos lääkärikäynnillä joku tunkee järkkärikameraa naaman eteen että lähikuvassa varmasti näkyy jokainen otsalle hiipivä tuskanhikipisara)

Mutta henkilökunta oli hyvin mukava eikä kuvaamisessa tullut mitään isompia ongelmia.
..Paitsi että muistikortti oli täynnä jo 20 kuvan jälkeen, yllätys yllätys! Eipä se ongelma kuitenkaan ollut sillä sain tarvittavat kuvat.

Lisää kuvattavaa luultavasti tiedossa ensiviikolla

Ensimmäinen viikko työssäoppimassa

Maanantaina kävin hakemassa työpaikalta ensimmäisen työtehtävän. 
Suunnittelusta vastaava henkilö oli hyvin mukava ja sainkin laajan (kun sanon laajan niin sitä myös tarkoitan) esittelyn kaikista pistestä ja toimipaikoista joita kyseiseen paikkaan kuuluu. 
Kai se oli myös positiivista että hän rehellisesti kertoi ettei heillä ole paljoa tietämystä tarvittavista ohjelmista tai  termeistä ja saan hyvin vapaat kädet toteuttaa työt. Sain mukaani onneksi graafisen ohjeiston ja muutaman tarvittavan kuvan, vaikkakin ne olivat bittikarttamuodossa. 

Aloitin ensiksi siitä että muutin logot sun muut vektorimuotoon ja samalla parempilaatuisiksi png-versioiksi.
Sitten aloin painimaan luonnoksien ja kuvituksien kanssa. Voin sanoa suoraan että graafisessa ohjeistossa päätetyt värimaailmat eivät todellakaan ole lempivärieni joukossa mutta oikealla asettelulla taitosta sai ihan freesin näköisen.

Seuraava tehtävä olisi sitten toteuttaa ylempi luonnos ja palauttaa mieleen että mitenkäs se monisivuinen taitettava esite sitten tehtiinkään.

Paperimassapaholaisia ja kärsimystä

Olipa kerran kanaverkko.

  Ensimmäisen kouluvuoteni loppuvaiheilla pääsimme leikkimään kanaverkolla ja paperimassalla.. Viime kerrasta olikin vierähtänyt liki yhdeksän vuotta, joten rehellisesti en tiennyt mitä odottaa..

  Katsoin muiden laittavan käsiinsä paksuja turvahanskoja kanaverkon terävien kulmien varalta. Hymähdin ääneen ja kävin töihin paljain käsin ja pönkitin jo niin machokkuudestaan tunnettua egoani. TAIDEHAN ON PUHDASTA KÄRSIMYSTÄ!
  Verta, naarmuja, reikiä, jopa mustelmia jäi muistoksi työn ensimmäisestä vaiheesta..

  Ei mennyt kuin hetki, niin pöydällä kökötti jonkin nisäkkään epämääräinen pysti. Sen oli aikomus olla ihan normaali koiran muotokuva mutta kuten aina, mopo lähti käsistä.. 

 ..mikä hemmetin mopo, mulla mitään mopoo alusta lähtienkää ollu..

 Mutta muutaman tunnin liisterileikkien ja maalisotkujen jälkeen pysti alkoi saamaan aika veikeän ulkomuodon. Joka päivä kaapin päältä ohikulkijoita tuijotti suu ammollaan hieman demonisen näköinen suurikorvainen olento.

Niin syntyi tämä kauhistuksien kanaverkkokamaluus

Opettaja kysyy

 "miten persoonasi näkyy tässä työssä?"

..

..."mielestäni aika hyvin.."

  Kyllä. Persoonani näkyy ehkä vähän liiankin hyvin tässä työssä. Huolettavaa.

  Mutta näin tiivistettynä olen ihan tyytyväinen työhön.. ottaen huomioon että se tehtiin juosten kustuna, viime tingassa, iltaisin hämärässä, autiossa maalausluokassa kaikkien muiden istuessa kotona viettämässä vapaa-aikaa. 

..Ja se selittää varmaan miksi koirani muuttui demoni-sika-kykloopiksi joka oksentaa sateenkaaria..

 ..mutta.. Ei se nyt niiiin huonosti mennyt..

Suu kiinni ja sivellin käteen!

  Tartut kynään ja hetken päästä paperilta tuijottaa takaisin seitsenpäinen sarvekas rusakko joka pakeni mielikuvituksesi syövereistä kätesi kautta maailmaan.
Sellaista se on.. Taide, siis.
   Ehkä päätän maalata kauniin kukkakedon, ehkä maailmanlopun. Ehkä maalaan maailmanlopun kukkakedolla. 

..Ja niin rikkoutui harmonia.

Kuka olen, mitä teen?

  Ensimmäiset piirrokseni taiteilin olohuoneen valkoiseen tapettiin vahaväreillä. Ne olivat hyvin imartelevia ihmisen anatomiasta kiinnostuneen nelivuotiaan lapsen teoksia. (Köh, köh) Eihän siitä koskaan kiitosta tullut mutta harjoittelu lähti pienestä pitäen. Ala-asteella vihkoja koristivat haulikot ja lentävät siat, eivätkä nekään olleet kovin reippaasti opettajien suosiossa.
  Opin silloin että taide on tehty mielipiteitä herättämään, mutta opiskelemaan lähdettyäni jouduin opettelemaan asiallisemman ilmaisun. Opiskelen graafiseksi suunnittelijaksi joten asiakkaan toiveet menevät oman tahdon edelle. Jos asiakas pyytää piirrosta ruususta niin ruusun hän myös saa vaikka käsi tahtoo vääntää kranaatin kukanvarren jatkoksi. 

Mutta taide on loppupeleissä pelkkää roskaa ja sitä suollankin oikein olan takaa.

Tänne siis lätkin kaiken (en ehkä kuitenkaan kaikkea) sen epämääräisen sotkun ja kaaoksen mitä nämä pienet taiteilijan kätöseni koskaan saavatkaan aikaan.

Rakkautta ja rauhaa kaikille tai jotain sinne suuntaan~